Silja Line Terminaali Tukholma

Djurgårdenin lautta maksaa nimittäin 45 kruunua per suunta, kun taas 24 tunnin matkakortti maksaa 115 kruunua (lapselta 70 kruunua). 72 tunnin lipun hinta on 230 kruunua (lapselta 140 kruunua). Vuorokauden lippu on siis heti kannattava, jos menee vuorokauden aikana kertaalleen lautalla Djurgårdeniin, palaa sieltä takaisin ja lisäksi tekee esim. yhden metromatkan. - The Stockholm Card / Stockholmskortet käy moneen nähtävyyteen, ja sillä matkustaa ilmaiseksi joukkoliikenteessä (paitsi ei niillä lautoilla). Sitä ei tosin Gärdetistä voi ostaa. Saa mielellään korjata, jos tuli väärää infoa. No niin, nyt meillä on jokin lippu ja pääsimme porteista. Jos meillä on rattaat, menemme alas hitaalla viistosti alaspäin kulkevalla umpihissillä ja mietimme taas kerran, miksi pitää rakentaa tällaisia hissejä. Tai jotkut meistä miettivät, ainakin jos ovat tarpeeksi monta kertaa niillä matkustaneet. Koska haluamme keskustaan, menemme nuolen osoittamaan suuntaan, jossa lukee T-Centralen. Kas, siinä onkin näpsäkkä luettelo tämän punaisen linjan metroasemista.

Keskustelu - minkälainen kävelymatka siljan terminaalista tukholmassa | Aihe vapaa | Vauva

Siljan terminaalin lähellä ja T-centralen on se keskustassa oleva, jossa kannattaa jäädä pois. Ja siis gamla stan on kyllä sen keskustan jälkeen, eikä ennen niinkuin 2 sanoi. Tunnelbana on minusta kätevämpi kuin bussi. Ja nopeampi. Ja tosi helppo saada rattaat kyytiin. Ja metro asemilla on hissit, jos ei liukuportaita halua viedä. Eikä tarvi odotella niinkuin busseja. Infossa on niitä ilmaisia Tukholman karttoja, niissä on metro-kartta, niin voite etukäteen katsoa, niin tulee varmempi olo:) Viimeksi kun oltiin, niin oltiin perjantaina Tukholmassa ja silloin alkaa viikonloppuhinnat, jolloin lapset ovat ilmaisia. Me ainakin jouduttiin ostamaan 2 aikuiselle lippu, mutta lapset eivät maksaneet mitään. En kyllä. Infosta saatte ostettua liput etukäteen.

No mutta justiinhan sanoit että teen liian vähän kotitöitä.. No siitä sitten alkaa sellaiset lillukanvarret, että varsinainen järkevä keskustelu sabotoituu, ja jään aina alakynteen sekä syylliseksi kaikkeen. Mikä saa ihana ja kivan ihmisen muuttumaan tämmöiseksi. Pitkän ja tähän asti suht helpon yhteiselon jälkeen. Onko tämä jotain nuoruuden kaipuuta, itsetuntohäiriötä, vai mitä. Meneekö tämmöinen ohi, vai pitääkö ottaa ero, kun on erosta puhunut. En haluaisi tehdä hätäisiä ratkaisuja, koska päänupissa on vaimolla jotain vialla, hänellä menee jotenkin lujaa, kuvittelee itsestään aivan liikoja. Liihottaa siellä täällä, sosiaalisena ihmisenä tapailee koko ajan vanhoja ja uusia kavereitaan. Ei ikävöi välillä edes lapsia, vaan on kiinnostunut omista jutuistaan. Täysi muutos kivasta ihmisestä, tunnekylmäksi minäminä ihmiseksi. Syyllisti siitäkin minua. Mikä avuksi, ero?

Tai tyttökaveri tulee kahville. Aina buukannut päivänsä täyteen, ettei meille jäisi mitenkään mahdollisuutta kahdenkeskiseen aikaan. Piti itsensä kiireisenä, ettei kohtaamiseen jäisi aikaa. Yritin aikani järjestää elokuviin menoja, ravintolaillallisia, standup keikkoja, yms, aina torjunta. Tai sanoi joskus että mee jonkun kaveris kanssa tai pojan kanssa elokuviin. Lopetin sitten nämä ehdottelut, ja totutin itseni huonoon parisuhteeseen, jossa vain pyöritetään arkea ja kuskataan lapsia. Kireä tunnelma lisääntyi itsellänikin, ja kiukustuin pienistäkin asioista, ja tuli välillä äreiltyä jostakin aivan lapsellisesta. Toki piikittelyä ja halveksivaa ylimielistä käytöstä tuli vaimoni puolelta. Vaikka mahdollistin kotiorjan roolillani hänen menonsa ja harrastuksensa. Hän siis harrastaa triathlon urheilua, harkkaohjelmaa on lähes päivittäin, useimmiten ne kestää 2-3 tuntia. Lopulta hän otti asian esille, ja syyllisti minua huonosta parisuhteesta, koska "eihän me edes käydä missään yhdessä". Et koskaan yllätä ja vie minua esim ravintolaan tms, sanoi vaimoni.

  • Keskustelu - Silja Linen terminaalista metrolla Tukholman keskustaan.. | Aihe vapaa | Vauva
  • Penkkarit 2018
  • Kenkien säilytys ikea

Ja kun sanoin että aikani ehdotin, ja sain torjuntaa, ja lopetin ehdottelut. Niin hän käänsi asian niin, että olis pitäny valita päivät paremmin, milloin ehdottaa, ja tarpeeksi ajoissa, esim 2 viikkoa etukäteen, kun hänellä on omaa elämää niin paljon, toisin kuin minulla. Vaimoni tokaisikin, että hankkisit säkin elämän, niin ei tarttis aina hänessä roikkua. Ja kun en edes mitenkään roiku. Vaimoni tavallaan haluaa että ehdottelisin kaikenlaista yhteistä, että hän pääsisi torjumaan ja sanomaan että hanki elämä. Sitten jos teen omia juttuja, näen kavereitani, enkä ehdottele hänelle mitään, niin sitten olenkin huono mies, joka "ei koskaan" yllätä eikä vie mihinkään esim ravintolaan tms. Aivan mahdotonta käydä rakentavaa keskustelua vaimoni kanssa. Minusta on yhtäkkiä tullut syyllinen aivan kaikkeen, ja vikoja löytyy yhtäkkiä aivan kaikesta. Tuntuu että kaikki nuo asiat mitä olen kokenut vaimoni osalta kummallisiksi, esim yhtäkkinen haluttomuus tehdä yhdes asioita, onkin kääntynyt minun syyksi.

Risteillään paljon ja mieluiten Siljalla, mutta nyt oli huono kokemus terminaalista Tukholmassa! Laiva kiinnittyy uuteen laituriin mutta uusi terminaali ei ole vielä valmis, kävelymatkaa "putkessa" vähintään 1 km terminaalille. Todella vaikea kävely huonojalkaisille ja pienille lapsille. Välillä kulkee huvipuistotyyppinen pikku "juna" johon mahtuu vain 16 henkeä, ei lastenvaunuja, ei matkatavaroita. Missään ei lue että sellainen kulkee tai mihin aikoihin. Laivan infosta kerrottiin kun palattiin, että sitä ei haluta mainostaa ettei tule ruuhkaa siihen!!! Tosi fiksua. Mekin maihin mennessä nähtiin = saatiin tieto junasta kun se ajoi meitä vastaan melkein terminaalissa. Takaisin tullessa odottelimme 5-10 min mutta ei sitä näykynt. Kun käveltiin laivalle, loppupäässä ajoi taas vastaan. Missään ei lukenut mistä kohtaa juna lähtee, mihin aikoihin se kulkee jne. Infosta sanottiin että uusi terminaali on myöhässä ja valmistuu vasta kesällä, ei kesäksi. Terminaali on varmaan ihan kamala kesällä kun on lapsiperheitä, lastenvaunuja jne.

Vaimo muuttui tunnekylmäksi - ikäkriisi vai mikä? Ollaan nelikymppisiä, ja suhdetta 15 vuotta takana, kolme lasta meillä. Suhteemme on ollut varsin tasapaksu, turvallinen ja hauska. Vaimoon on voinut luottaa kuin vuoreen, ja hän on ollut semmoinen joka hoitaa kaiken pyyteettömästi, ja samalla hirmuisen aktiivinen touhuamaan kaikenlaista perheen kanssa. Vaimoni on ollut iloinen ja hauska, seksiä ja läheisyyttä on ollut riittävästi, joskin minä olen ollut noissa aloitteen tekijä, ja vaimo sitten "suostunut", Pari vuotta sitten vaimoni muuttui vähitellen kireämmäksi, toki samaan aikaan lasten harrastusmäärät lisääntyi, ja arki oli yhä hektisempää. Samalla vaimoni aloitti urheiluharrastuksen, joka vei loputkin ajan rippeet. Töissä hänellä oli myös kiirettä ja stressiä. Huomasin tuolloin itsekin, ettei meillä jää parisuhdeaikaa juuri lainkaan, eikä ehditty missään käymään kahdestaan. Kun yritin ehdotella, niin vaimolla aina joko väsy tai muita suunnitelmia, esim naapurin lapset tulee illaksi meille.