Hanna Riikka Kuisma

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas 2019 Trillerin intensiteetillä vyöryvä lähiöromaani Valtava kerrostalo oli joskus maakunnan ylpeys ja tulevaisuuden toivo, mutta siitä on tullut tiiviisti aidattu ongelmalähiö, omalakinen kaupunki kaupungin sisällä. Maakuntien köyhä, valkoinen heteromies on kriisissä, eikä täällä kasvaneilla naisilla ole muuta vaihtoehtoa kuin olla vahva, vaikka henki menisi. Kertojan viitta kulkee kuin viestikapula henkilöltä toiselle, kun alamaailmaan ajautuneiden valtasuhteita punnitaan uudelleen. Hanna-Riikka Kuisman viides romaani on koruttoman realistinen, mustan huumorin sävyttämä sukellus betonibunkkerien arkeen ja varjoihin. "Kerrostalo on loistava kirja. Aihe on masentava, tulos suorastaan innostava: näinkin hyvin voi kirjoittaa. " – Suomen Kuvalehti "Kuisman romaani on vakuuttava ja vaikuttava. Eikä se olisi, jos kirjailija säälisi tai ihannoisi henkilöitään. Se on, koska hän näyttää ja antaa lukijan kokea. " – Kirjailijan päiväkirja "Betonibunkkeritarina huumaa kuin parhain dekkari nostattaen esiin dystopisia kauhuja. "

Like Kustannus | Kerrostalo

pesukoneeseen ja uuteen patjaan, niin ei ole katkera olo F-voiton rahapalkinnosta. Tai mistään muustakaan. Vielä kun ehtisi ostaa sen pesukoneen... ) Finlandia-kisan eri sarjoissa on voittajat, mutta ei yhtään häviäjää. Eläminen maaliskuusta alkaen Kerrostalon kanssa on ollut kaistapäinen vuoristorata. Kirjasyksyni alkoi tällä kertaa keväällä ja jatkuu vielä talven hämärään. Eikä kirjan taru ohi ole. Mitään jatko-osaa en sille aio kirjoittaa (ainakaan kymmeneen vuoteen, tässä vastaus lukuisille kyselijöille), mutta kaikenlaista muuta on viritteillä. Kerrostalo jatkanee matkaansa monenlaisissa olomuodoissa. Lukekaa, kuunnelkaa, katselkaa mitä tapahtuu! Pidän kyllä kartalla talviuniltakin, jahka sinne asti pääsen. Odotan kovasti, että saan peitellä hetkeksi julkisen Kirjailija Kuisman ullakolle lepäämään ja laskea villasukissa ja yöpaidassa, kahvikuppi kädessä kotona tallustelevan kirjailijan ulos kellarista. Irti pääsee nimittäin samalla myös arkiminä, joka käy kävelylenkeillä, venyttelee, laittaa ruokaa ja ahmii kirjoja sekä jalkalampun että kuun valossa.

  1. Aikuisten lelukauppa
  2. Rakennuspalvelu J Martti & Co Oy | Yrityksen tiedot - Taloussanomat
  3. Hiusten värjäys & rakennekäsittelyt - Salon Klipsi - Varaa aika verkossa!
  4. Maalausliike Vainiomäki Oy - taloustiedot, Y-tunnus ja päättäjät - Finder.fi
  5. Hanna-riikka kuisma valkoinen valo
  6. Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo - Finlandia-ehdokkaan maailma on rujo ja ruma
  7. Hanna-riikka kuisma puoliso
  8. Saariston rengastie nähtävyydet

– Rakkaudesta kirjoihin -blogi

– Rakkaudesta kirjoihin -blogi "Kuisman kivenkova tarkkanäköisyys kuvauksessa huimaa, ja siinä inhorealismikin on kaunista. " – Helmipöllönen-blogi "Vahvaa kerrontaa, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi. " – Kirjarouvan elämää -blogi "Romaani on läpikotaisen yhteiskunnallinen. " – Anun ihmeelliset matkat -blogi "Kuisma kertoo rajua tarinaa kylmänviileän tehokkaasti, mutta ihmismielen synkimpiin puoliin tarkkanäköisesti porautuen. (…) Tehokas, pelottava, tarkkanäköinen ja tiivis teos, jonka tunnelma saa hien otsalle ja olon epämukavaksi, mutta viisaasti ja taidolla tehtynä. " – Kulttuuri kukoistaa -blogi "Hanna-Riikka Kuisma on yksi vahvimmista naiskirjailijoista tällä hetkellä, jonka erittäin omalaatuinen mustakin kerronta tyyli ei jätä kylmäksi. " – Kirjan vuoksi -blogi "Tämä kirja kannattaa ja pitää lukea ymmärtääkseen elämän moninaisuuden. " – Sanapari-blogi "Kerrostalon myötä Kuisma on tällä hetkellä Finlandia-ehdokkaana. Eikä suotta. Kerrostalo antaa äänen usealle hahmolle, jotka kaikki yrittävät ottaa paikkaansa muuttuneessa yhteiskunnassa. "

Armoa ei saada eikä anneta, eikä sitä edes odoteta. Vanhat ovat kuolleet tai heikentyneet voimattomiksi, uusilla sukupolvilla on toinen tahti, miettii ikääntyvä Marjatta. "Kännisten könyäminen on kuin Avaraa luontoa katselisi. Siinä ei tosin ole mitään uutta, hän tuhahtaa. Lisääntynyt väkivalta sen sijaan huolettaa. Ennen olisi ollut turha soittaa rapun tappelusta poliiseille, koska partiot olisivat olleet matkalla jo. Nyt se on turhaa muuten vaan. Ja jos joskus harvoin tuleekin auto, nuoret heittelevät sitä parvekkeilta pulloilla. " Kuisma kertoo rajua tarinaa kylmänviileän tehokkaasti, mutta ihmismielen synkimpiin puoliin tarkkanäköisesti porautuen. Hänen henkilöillään ei ole onnea, turvaa eikä tulevaisuutta; pienetkin yritykset tavoitella parempaa valuvat hukkaan, isoihin ei mielikuvitus riitä. Rapistuvilta betonipinnoilta ei löydy riittävän kovaa kohtaa, jolta ponnistaa, ei esimerkkiä voimavaroista, joita itsestä voisi etsiä. "Jade säntää sänkynsä alle tärisemään niin ettei näe, kuule tai tunne mitään, ja aika lakkaa olemasta.

Riikka warras

Kuisma on jälleen kerran antanut äänen niille, joita ei koskaan ennen ole kuultu. " – Satakunnan Kansa "Kuisma päivittää linnalaisen kollektiiviromaanin suoraan 2020-luvulle. Kerrostalo on betonisiltojen, pommisuojien, häkkivarastojen, varastetun tavaran välitysluukkujen ja kodittomien leirien kirjallisuutta. " – Parnasso "Kerrostalo on kerännyt paljon huomiota ja suitsutusta keväästä lähtien, ja romaani on Finlandia-ehdokkaana. Kommentaareissa on todettu, että Kuisma kirjoittaa itsensä laajempaan tietoisuuteen tällä romaanilla. " – Kouvolan Sanomat "Yhteiskunnan eriarvoisuus läväytetään lukijan eteen tehokkaasti, unohtamatta huono-osaisuuden periytymistä. Kaikki ei kuitenkaan ole kylmää; ihmisten välisissä suhteissa kytee myös lohdullinen lämpö. " – Keskisuomalainen "Kuisman kerronta iskee hämmästyttävän terävänä virke toisensa perään. (…) Teos antaa äänen kurjuuden ja arvottomuuden tunteen nujertamille, jotka eivät tule sitä ikinä itse käyttämään – eivät äänestyskopeissa eivätkä mielenosoituksissa. "

Ranskassa on, ja Suomessa myös Kerrostalon tapaista elämää. Siltä maailmalta ei pidä sulkea silmiään. Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo Like Kustannus 2019 Romaani ISBN 978-952-01-1875-4 Tähtiä ⭐️⭐️⭐️⭐️

Näin unta suuresta sirkuksesta, jossa muiden esiintyjien tavoin hyppelin palavien vanteiden läpi, ajoin ympyrää yksipyöräisellä polkupyörällä ja tanssin trapetsilla. Ehdin herätä ennen kuin putosin permannolle. Lupasin edellisessä bloggauksessa alkaa kirjoittaa tänne taas säännöllisesti. En tiennyt vielä silloin, että tulossa on viikot, jolloin ehdin hädin tuskin hengittää. Ja umpeen ahdetun aikataulun jälkeen kuvittelin eteen avautuvan tyhjyyden ja vapaan pudotuksen. Arkeen, elämään, uuden kirjan vastaanotettavaksi. Saahan sitä kuvitella, mutta elämällä on tapana tehdä itse omat suunnitelmansa, kuten minun olisi pitänyt tulipalon jälkeen muistaa, joten hetki menee vielä sitä luovaa avaruutta odotellessa. Edessä siintää mm. sekalaisia kirjoitustöitä, keikkoja ja toivottavasti hyvin pian seuraavan romaanikäsikirjoituksen kesällä ja alkusyksystä käsin kirjoitetut muistivihkot, joista olen saanut naputeltua koneelle vasta osan. Uuden kodin pesänrakennusvaihekin on vielä vähän kesken, koska syksy oli jo ennen F-ehdokkuutta messuja keikkoja haastatteluja jne. (Onneksi sain Satakunnan taidepalkinnon myötä rahaa mm.

– Olin päässyt kouluun, jossa oli todella lahjakkaita ihmisiä. Ulospäin näytti, että minulla on hyvä itsetunto, mutta totuus oli, että itsetuntoni oli pohjilla. Olin tosi negatiivinen, egoistinen ja narsistinen. Hanna-Riikka haaveili vapaan taiteilijan elämästä ja kattohuoneistoateljeesta New Yorkissa, hienoista juhlista ja läpimurrosta. Vieraassa kaupungissa hän koki kuitenkin olevansa totaalisen yksin. Hän maalasi 16-tuntisia päiviä ja kirjoitti öisin. Oppilaat saivat omat avaimet koulun ulko-oveen, joten Hanna-Riikka pystyi ryhtymään maalauspuuhiin vaikka kahdelta yöllä. Yksi opettaja ihmetteli Hanna-Riikan tarmoa ja kysyi, käyttikö tyttö amfetamiinia piristeenä. Ei käyttänyt. – Mietin kerran kaikkivoipaisena, että selviän kyllä muutaman viikon, vaikka nukkuisin vain tunnin pari yössä. Ei hän selvinnyt. Tuli hermoromahdus. Uni ei tullut kahteen viikkoon. – Katsoin öisin VHS-kasetille nauhoittamiani Peppi Pitkätossu- ja Pekka Töpöhäntä -videoita. Muutamana yönä torkahdin aamuyöstä ehkä viideksi minuutiksi, mutta muuten en nukkunut lainkaan.