Yli Juonikas Jaakko

Päijät-Häme 13. 11. 2017 7:10 Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota-extra polveilee romaanikerronnalle vieraita tekstilajeja ja ulkoasua. Tatu Lertola Jaakko Yli-Juonikas Jatkosota-extra Suomalaisen kirjapelin proosajokerin Jaakko Yli-Juonikkaan (s. 1976) lähes 700-sivuinen outoileva satiiri "valhalla-aholaisesta" perussuomalaisuudesta on kuin kohteensa: tunkkaisuudessaan luotaantyöntävä, fiksaatiossaan ylilyövä. Yhden tervanjuontimaisen lukukerran perusteella näyttää sana- ja käsitetaiteellisena kokonaisuutena hudin ja takalaittoman sulaumalta, jossa sattumanvaraisten zoomailujen samantekevyys lennättää sekä satiirin tehot että lukijan mielenkiinnon taivaan tuuliin. Kuten romaanin nimestä voi kenties päätellä, käsittelee nykyisten mediaympäristöjen kansallismielisiä ilmiöitä. Juonelliseen yhtenäisyyteen teos ei tähtää, vaan se testailee taidokkaasti erilaisia diskursseja vainoharhaisuuden ja salaliittojen "syvävaltiollisessa" peilitalossa, jonne rikkiviisaaseen älykköhuumoriin vihkiytynyt lukija voi lisätä hörinänsä.

Jaakko mantyjarvi

romaani Ranskalaisprovokaattori on väsynyt, kuten sankarinsa. Elokuva Taistelulähetit – 1917 on taituruuttaan korostava spektaakkeli, joka murentaa uskottavuutensa nopeasti. Elämäkerta Suosikkiselostaja Tapio Suominen uskaltaa puhua henkisestä romahduksesta. dekkarit Marco Vichin dekkarissa seksuaalimurhan selvitys kiertyy uusfasismin ympärille. dokumentti DocPoint-festivaalivieras Rachel Leah Jones kuvaa Israelin oikeusjärjestelmää. elokuva Jäähyväiset on elokuva kiinalaisesta vaikenemisen kulttuurista. NÄYTTELYTÄRPIT Meeri Koutaniemen valokuvat vievät inkerinsuomalaisten kohtaloihin. kolumni Valitettavasti kansa usein haluaa luovuttaa vallan sille, joka väittää osaavansa käyttää sitä tuhat vuotta. Puheenvuoro Kansantalouden kannalta realistista olisi, että eläkkeitä ei maksettaisi ensisijaisesti oman työuran ja työeläkemaksujen perusteella vaan omien lasten maksamien työeläkemaksujen perusteella. Kirjeitä Minkä lain nojalla apulaisoikeusasiamies rajoittaa koululaisten tutustumista kansallisomaisuuteemme?

Kokeilevasta ja maton jalkojen alta vetävästä tyylistään tunnetun Jaakko Yli-Juonikkaan pienoisromaani Vanhan merimiehen tarina alkaa perin tavanomaisena kertomuksena vammaisesta nuoresta ja tämän vanhemmista. Annika on vaikeasti halvaantunut tytär, joka pystyy kommunikoimaan ainoastaan fasilitoinnin avulla. Menetelmässä avustaja – tai tässä tapauksessa huoltaja – kirjoittaa autettavan viestejä painamalla näppäimiä, joita hän tulkitsee autettavan osoittavan ilmeillään tai eleillään. Kiistanalaisen menetelmästä tekee se, että sen ajatellaan mahdollistavan autettavan kommunikaation ohjaamisen. Kuinka paljon auttaja tulkitsee autettavan viestejä haluamaansa suuntaan, tiedostaen tai tiedostamatta? " Fasilitoija tuottaa ajatukseni. Toisin sanoen minut täytyy vaientaa, koska olen jo kuollut. Melko pitkä aika on kulunut siitä, kun viimeksi törmäsin tähän totuuteen ja tuomioon. En ajattele itse, minulla ajatellaan. Ihmisten toivottomuuden ja voimattomuuden tunteista minulta puuttuu selvä käsitys, luulen että tässä muodossa tuomio voidaan langettaa vain vammaiselle.

Kyyhkysinetti on hädänalaisen huutolaislapsen kasvutarina ja tärkeä hätähuuto sadan vuoden takaa, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan. Otava Moni käyttää mutta harva tietää, mistä on peräisin sanonta "jäljet johtavat sylttytehtaalle". Kun jostakin asiasta ei olla varmoja mutta halutaan viitata siihen, voidaan lausetta käyttää. Sanonnalla on tarkka alkuperä. Vuonna 1931 Tattarisuon arvoitus nosti voimakkaan hälyn, kun ihmisruumiiden osia löydettiin Tattarisuolla olleesta lähteestä. Äärioikeistolainen Ajan sana -lehti kirjoitti, että juttu on selviämässä ja jäljet johtavat sylttytehtaalle. Kyseinen elintarviketehdas sijaitsi Sörnäisissä. Tehtaalla ei ollut mitään tekemistä Tattarisuon arvoituksen kanssa mutta sanonta jäi elämään. Jostakin syystä Tattarisuon arvoitus on ollut esillä kahdessa viime vuonna ilmestyneessä romaanissa. Toinen niistä on Jaakko Yli-Juonikkaan romaani Kyyhkysinetti. Kirjan on kustantanut Otava. Turussa asuva Yli-Juonikas on syntynyt vuonna 1976 Loimaalla ja aloitti kirjailijana vuonna 2003.

Jos alussa lukija kokee vain fasilitaation hieman epävarmana romaanin vakaassa maailmassa, niin Yli-Juonikkaan taitavissa käsissä tämä musta aukko imee vähitellen sisäänsä koko maailman, kunnes ei enää tiedä kuka tarinaa kertoo tai mitä siinä itse asiassa tapahtuu. Eheältä vaikuttanut todellisuus hajoaa palasiksi, jotka voi yhdistää monilla tavoilla. Kuriositeettien kammio Yli-Juonikkaalla on viehättävä tapa vaihtaa rekisteriä pienillä yksityiskohdilla, ikään kuin huomaamatta outouttaa ympäristöään. Proosan perustaso on lähellä Veijo Meren kaltaisen modernistin tarkkoihin havaintoihin ja yllättäviin rinnastuksiin perustuvaa tyyliä, mutta esikielellinen, alitajuinen tyhjiö väijyy arkisen rekisterin alla ja pulppuilee välillä esiin. Efekti muistuttaa David Lynchin elokuvien humisevaa unimaailmaa, ja Vanhan merimiehen tarinassa Yli-Juonikas onnistuu aiempia teoksiaan paremmin realisoimaan siinä piilevää kauhupotentiaalia. Oudon taju, kuriositeettien oivaltava käyttö, luo teoksessa ensimmäisenä sen tunteen, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää.

  • Mikä on PayPal – Ruslania
  • Yli
  • Vallan kolmijako suomessa en

Jaakko Yli-Juonikas syntyi Loimaalla vuonna 1976 ja muutti lukion jälkeen vuonna 1995 Turkuun opiskelemaan humanistisia aineita. Valmistuttuaan yliopistosta filosofian maisteriksi 2001 hän on toiminut vapaana kirjoittajana ja suomentajana. "Oikeita töitä" hän on tehnyt muun muassa kirjastossa, kirjapainossa ja rakennuksilla. Yli-Juonikkaan esikoisteos Uudet uhkakuvat ilmestyi 2003. Keväällä 2011 ilmestynyt Uneksija on absurdi kertomus unisaarnaaja Eino Teräksestä. Se on eräänlainen sisarteos edelliselle Valvoja-romaanille (2009). Valvojassa tehtiin valvomisen maailmanennätystä, Uneksijassa poraudutaan unien kummalliseen ja hallitsemattomaan maailmaan. Lue lisää Kissojen kielen kompasanakirja Mau, mitä katteja! Nobelistin kissarunokirja julkaistaan ensi kertaa suomeksi. Suloisia, vienosti kehrääviä kisumisuja? Kissan viikset! T. S. Eliotin runojen katit ovat arvonsa tuntevia, itsepäisiä, joskus katalia, usein ovelia. Kuten vaikka kaamea merirosvo Ärjykissa tai vikkelä superkonna Aave-Monni puhumattakaan Pommelista, joka jo julmetulla haukotuksellaan pelottaa koiratkin tiehensä.

Vuonna 1976 syntynyt Jaakko Yli-Juonikas on yksi kiinnostavimmista nuorista kirjailijoista, joka ei päästä lukijaansa helpolla. Vanhan merimiehen tarina -romaani kertoo perheestä, jonka ainoa lapsi on hyvin vaikeasti kehitysvammainen. Lue Juha Pikkarainen kirja-arvio. Kustannusosakeyhtiö Otava Kehitysvammaisuus ja kehitysvammainen perheenjäsenenä on itselleni hyvinkin tuttu asia, koska minulla on kohta viisikymppinen kehitysvammainen velipoika Jari. Hän asui kotona sisarusten ja vanhempiemme kanssa. Meidän vanhempien lasten lähdettyä maailmalle ja isäni kuoltua Jari asui kahden äitimme kanssa. Kun äidin kunto alkoi huonontua kymmenkunta vuotta siiten, muutti Jari aluksi muutamaksi päiväksi viikossa kehitysvammaisten asuintaloon. Viimeiset vuodet hän on asunut omassa asunnossaan Myllytuvalla. Äidin luona hän käy kylässä kerran viikossa. Jarin käytännön asioiden hoito on jäänyt minun ja Myllytuvan henkilökunnan huoleksi. Käyn säännöllisesti kerran viikossa tapaamassa veljeäni ja samalla tapaan muitakin Myllytuvalla asuvia kehitysvammaisia.

Romaani pyrkinee rypälepommituksellaan paljastamaan "hallusinatorisen totuuden Suomesta", mutta kadottanee lukijansa vaikeaselkoisuuden, lukukelvottomuuden ja käsittämättömyyden Bermudan kolmioon. Ainakin yrittää heittää hyvää läppää pitkässä juoksuhaudassaan. Sofistikoitunut viitasaarelainen kansanedustaja puhuu ranskaa. Pekkarinen-nimisen poliitikon etunimi sekoittuu Länsi-Afrikan maureihin. Toinen maailmansota oli Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian syytä, minkä Mannerheimin ja Stalinin kirjeenvaihto todistaa. Suomen presidenttinä toimii vuonna 1950 virkaan ensimmäistä kertaa valittu Eeli Sinistö. Jatkosodan kansalliseksi kertomukseksi vakiintunutta romaani ampuu räkäpäällä. Antero Rokka syyllistyi 1950-luvulla "hyvin raakoihin seksuaalirikoksiin", joista hän selvisi "supliikkimiehenä" rangaistuksetta. Halpojen provokaatioiden sijaan teoksen merkattua asennepakkaa olisi voinut sekoittaa esimerkiksi fiktioimalla lelusalakuljettajan seikkailut valehaavoittumisineen perussuomalaisten masinoimaksi propagandaksi.